Atlantin poukamat

Kun katsoo karttapalloa, Perämeri ja koko Itämerikin on mitättömän pieni ja sulkeutunut lampi. Isot valtameret peittävät suurimman osan pallon pinnasta sinisinä ja avarina. Kun istuu kivellä Oulun Hietasaaressa Perämeren rannassa, Valparaison satamassa Tyynen valtameren äärellä tai Kanarian saarten hiekalla keskellä Atlanttia, rannattomuuden tunne on aivan sama. Veden värissä ja maininkien pituudessa voi olla vähän eroa.

Pohjanmeri on Atlantin matala ja myrskyisä reunameri, sen suolapitoisuus on valtameren tasoa, mutta se ei ole paljonkaan Itämerta suurempi. Pohjanmeri on matala, koska se sijaitsee kokonaan mannerjalustan päällä. Se on emoonsa Atlanttiin yhteydessä aika laajasti Orkneyn ja Shetlannin saarten ja Norjan välisen alueen kautta pohjoisessa sekä Calaisin salmen ja Englannin kanaalin kautta lounaassa. Itämereen se yhdistyy Tanskan salmien kautta.

Itämeri puolestaan on murtovesiallas, joka on aika tiukasti eristetty Pohjamerestä. Tanskan salmet ovat kapeita ja niiden pienin syvyys on vain 18 m. Tanskan salmien kautta virtaa pintavirtauksena Pohjanmereen makeaa ja ravinteikasta vettä ja pohjavirtauksena toiseen suolaista vettä. Itse asiassa Pohjanmereen tulee Tankansa salmien kautta enemmän makeaa vettä kuin sen omalta valuma-alueelta. Toisinaan Itämereen tulee Pohjanmereltä isompia suolapulsseja, jotka muuttavat joksikin aikaa olosuhteita merkittävästi.

Pohjanlahti on puolestaan yhteydessä Itämereen Ahvenanrauman kautta. Perämeren rajaa muusta pohjanlahdesta eroon Merenkurkun rauma. Matala merenkurkku on ainakin toistaiseksi estänyt Itämeren syvänteiden huonolaatuisen veden pääsyn Perämereen. Selkämerta se on jo pilaamassa. Saaristomerellä ongelmia on ollut jo kauan, johtuen osin myös alueen omasta kuormituksesta. Perämeren olosuhteiseen vaikuttaa sen suurien jokia tuoma makea ja usein myös ravinteikas ja humuspitoinen ves