Kävelimme reput selässä ja pelletakit päällä hämärtyvässä illassa kohti Rajakangasta. Pyssytkin oli toki mukana, olihan metsästysaika. Oli lokakuun alkupuoli vuonna 1980 ja meillä molemmilla oli viikon päästä armeijaan lähtö edessä, palveluspaikkana Oulu. Oltiin liikkeellä kevyillä eväillä, vain yksi lyhyt yönseutu oli aikaa.

Kun luonnossa kulkee, avautuu uusia polkuja, joista tulee kulkemisen myötä vanhoja tuttuja. Varsinkin nuorena uteliaisuus vie koko ajan uusille seuduille. Vuosien myötä alkaa kaipaamaan tuttuja polkuja, joihin liittyy muistoja ja kokemuksia. Meissä kaikissa on luonteen molemmat puolet, uutta etsivä ja vanhaan tukeutuva. Siinä on eroa, kumpi on...

Lyhyet ja yksinkertaiset blogikirjoitukset pitävät lukijan parhaiten mukanaan. Mielenkiintoinen johdantokappale ja lyhyt, informatiivinen sisältö pitävät huolen siitä, että lukijasi palaavat takaisin.

Pirtillä ollaan metsän keskellä, irti kaikesta, mutta silti maailman tapahtumissa eletään mukana.

Metso on iso lintu. Traktorille tehdyn penkkatien leveys riittää sille nippanappa. Sitä pitkin se lentää joitain satoja metrejä, kunnes kaartaa suoralta uralta sivuun. Katson hölmistyneenä sen perään ja vaihdan haulikkoon täydet patruunat. Hämmästykseen on syytä, ei kuolleiden metsojen pitäisi lentää.

Pääsin lähtemään pirtille vasta illan suussa. Iltapäivällä oli tehty isän kanssa pöllikuormaa Alaviirteellä. Tai isähän sen teki, nosteli kuormaajalla pöllejä pinosta omaan rauhalliseen tahtiinsa. Minä kiipesin pankkojen välissä kohoavan pöllivarvin päälle pikka kädessäni ja oioin jokaisen kourallisen jälkeen vinossa olevat pöllit. Ja laskeuduin...